Catapultin Päiväkirja 2006

Päiväkirja 2005
Päiväkirja 2004
Päiväkirja 2003

Alastaron kisa on ohi ja moni huomasikin ettei Cata näy tulosluettelossa. Samaa soittoa tipuin myös SM-pistetilastossa viimeiseksi.. eikä sitä 8.5 sekunnin haamurajaa vieläkään rikottu! No ei hätä tämän näköinen..

Ensin tiimin saavutuksista, olimme siis kyllä Alastarolla. Aurin suoritukset olivat jo melko tasaisia ja 12 sekunnin puolelle mentiin tasaisesti nyt kun keli oli tällä kertaa viileämpi. Lauantaina vähän satoi vettä ja aiheutti taukoa, mutta jatkamaan päästiin ja sunnuntain sateenuhkaisessa kelissä päivä päästiin ajamaan loppuun asti. Auri tipahti kuitenkin jatkosta jo ensimmäisellä kierroksella ja täten SM-pistesijoitukseksi tuli 6. Erittäin hyvä suoritus ensimmäisellä kaudella, tänä vuonna kilpailu oli todella tasaista ja osallistujia oli joka kisassa paljon! Sami taisteli Kawalla jälleen jatkoon kaaviossa aina semeihin asti, mutta Kumpulaisen Jani vei tällä kertaa kokemuksen kautta voiton maalilinjalla taistellessaan Suomen Mestaruudesta (joka meni niukasti Savolaisen Timpalle, vaikka Jani voittikin kisan), tällä kertaa siis semeissä. Hyvä kauden päätös siis kuitenkin myös Samilta.

Cata ei ajanut siis kilpaa, ja mitalit ratkottiin ilman Pinkin osallisutta asiaan. Käytännössähän Ollikaisen Juha oli jo varmistanut mestaruuden Virtasalmella, mutta hän ei jättänyt mitään arvailujen varaan ja vei jälleen voiton finaalissakin. Jussi itse on ollut kovin pettynyt kauteensa ja hänellä on ollut murheita paljon aiempia kausia enemmän, mutta nythän se tuli todistettua että Jussi on voittanut muistakin syistä kuin kovan kaluston turvin. Mies on eittämättä kova kuski, ja jälleen tämän kauden jälkeen ihailen hänen toimintaansa entistä enemmän. Onnea paljon Rovaniemelle!!! SM-sarjan hopeakin meni sitten Rovaniemelle eli Kallion Samille joka ajoi Jussin viimevuotisella pyörällä. Hieno debyyttikausi, Samille jääkin kovat tavoitteet ensivuodelle, koska tottahan parantamaan pyritään? Lehtomäen Juha hävisi hopeataistelun tiputtuaan ensimmäisen kierroksen jälkeen hylkäykseen. Yllätyskin nähtiin, kun Laaksosen Jere saavutti ensimmäisen palkintosijansa SPSB-sarjassa! SM-pisteissä se ei kuitenkaan riittänyt, vaan Lehtomäen Juha sai pidettyä itsensä hiuskarvan verran pronssin syrjässä, ja Saroman Mika jäi niukasti neljänneksi. Catan ohi Jere finaalipaikkansa avulla kuitenkin kiilasi.

Cata ei suinkaan jättänyt kisaa väliin tekniikkamurheiden takia, päin vastoin kalustohan on hyvässä tikissä. Pikkuremonttia se olisi vaatinut jotta Juhan olisi kannattanut sillä finaalissa ajaa, joten tästä syystä päätettiin alkuperäinen suunnitelma hylätä ja Pinkki ei tullut radalle finaaliin vaan tiimi keskittyi muiden kuljettajien suorituksiin ja edustamiseen varikolla :). Syy poissaolooni julkaistiin heti lauantaina, eli perheeseemme on talvella syntymässä uusi tallipäällikkö. Tämä tallipäällikkö alkaa olla jo nyt niin iso että paisunut mahani ei enää mahtunut ajopukuun ja muutenkin riskinotto tässä vaiheessa tuntui turhalta. Siirsimme siis tähtäimemme jo ensi kauteen.

Suunnitelmat 2007 ovat vielä vähän kesken. Ensisijaisesti kuitenkin suunnitelmissa on, että Cata jatkaa SPSB-kilparyhmässä ja Auri joko SB:ssä tai SGB:ssä riippuen hänen kalustostaan (joka siis on vielä päättämättä). Samin osalta suunnitelmat ovat, mikäli mahdollista, vielä enemmän auki :). Se mikä on varmaa on että varikkokalusto vaatii uusimista, ja pilttuussamme riittää entistä enemmän sähinää ja meteliä kaudella 2007! Olemme käynnistämässä tukijoiden hankkimisen ja ensi kaudella tavoitteenamme on jälleen varmistaa myös TV-näkyvyyttä laajalti tukijoillemme. Mediastrategiaa luodaan parasta aikaa, ja kesää suunnitellaan. 

Pari alusta asti mukana ollutta hyvää ystävääni ovat kaikkien näiden vuosien jälkeen jättämässä aktiivisen tiimitoiminnan muiden asioiden viedessä heidän aikansa tällä hetkellä. Kiitämmekin lämpimästi Leilaa ja Suzia kaikesta siitä työstä, jonka he ovat Catapult Racingin eteen vuosien varrella tehneet ja toivotamme heidät jatkossakin tervetulleeksi mukaan! Näiden sanojen saattelemana käynnistämme rekrytoinnin: tiimimme tarvitsee myös apua kaudella 2007 niin mainosmyynnissä, suhdetoiminnassa yleensä kuin ihan varikollakin. Niin, ja varikkolastenvahdillekin olisi nyt sitten paikka auki! Tervetuloa vaaleaanpunaiseen tiimiimme!

Palailen tälle palstalle kun suunnitelmamme tarkentuvat ja tiimimme jälleen täydentyy. Kiitokset kaudesta 2007 tiimillemme, kaikille tukijoillemme, ystävillemme, läheisillemme ja kilpakumppaneillemme!! Erityisterveiset Viiville, jota tulee aina niin kovin ikävä pitkän talven aikana!!

Jaahas taas myöhässä mutta pareehan se näin kuin ei millionkaan... ja tuo Itävallan Rotti päivittää mun ennätykset tuonne vieraskirjaan aina kuitenkin ääntä nopeammin :). Seuraa tuloslistoja (www.dragrace.fi) selvästikin. Mutta nyt siis taas vaihteeksi (aika ylämäki-alamäki- kausi tämäkin..) kisa meni todella hyvin. Ei voinut olla kuin tyytyväinen.

Auri Street Bikessä pääsi jälleen toiselle kierrokselle pudotuskaaviossa, mutta Rantalan Kimmon kokemus osoittautui toisella kierroksella pahaksi vastukseksi ja seurasi putoaminen jatkosta. Aurinkin tuntemukset olivat kuitenkin kisan jälkeen hyvät, Hyosung kulki ja toimi ja ajaminen sujui.

Sami pääsi SGB:ssä finaaliin!! Samin ensimmäinen finaalipaikka ko. kilparyhmässä ja myös Suomessa ensimmäinen ZX-14R:llä. Hieno suoritus. Finaalissa Savolaisen Timo vei voiton kokemuksen tuomalla varmuudella, kun molemmilla oli vauhtia selvästi alle indeksin - Timo malttoi himmata kunnolla :).  

Pinkki kulki kuin unelma. Lauantaina aloitettiin lajittelu taas vähän uudella kombinaatiolla korjausten jälkeen, mutta hyvältä pyörä oli penkissä vaikuttanut ja hyvältä alkoi tuntua radallakin. Alun rauhallisen ajamaan opettelun jälkeen (miksi aina alusta?) Pinkki alkoi kulkea. Ensimmäiset lähdöt olivat vaikeita siksikin, kun ajoimme pyörällä kaksi kertaa peräjälkeen. Mieheni ja mekaanikkoni Julle kävi kiskaisemassa Pinkillä ennen kaikkia pyöriä ensin lisenssilähdön (niin, hänellä on nyt lisenssiajot suoritettuna SPSB:hen - kuulustelu tehdään finaalissa - saa nähdä sitten miksi?) ja toi minulle suoraa pyörän line-uppiin jolla sitten hetken kuluttua menin kiskaisemaan. Tässä kohtaa pyörä kävi niin kuumana, että ei ollut varaa kauaa odotella viivalla ja varsinkin ekassa lähdössä Kaitsun jotakin valoissa säätäessä meikäläisen lähtö meni ihan sekaisin, kun lämpömittari oli tärkeämpi seurattava kuin mikään muu... samasta syystä Jullen viimeinen lisenssilähtö jäikin illaksi, ja minä itsekin jätin yhden lähdön väliin. Noin kuumalla kelillä Pinkillä ei selvästi kannata yrittää ajaa kahta lähtöä putkeen, menee turhan jännäksi.

No, itse ajoin kuitenkin, varsinkin sitten kun sain ajaa Pinkillä yksin, joka lähdössä lujempaa. Lajittelun viidennessä ja minulle viimeisessä lähdössä ajaksi kirjattiin sitten uusi ennätys 8.641 sekuntia. Mehän olemme nyt sitten hakeneet sitä, että kuinka aikaisin ilokaasun voi ottaa radalla peliin ja kuinka nopealla käyrällä kasvattaa tehon maksimiin. Eli "käyrää" on jyrkennetty ja alkua aikaistettu pikku hiljaa kisa kisalta, ja nytkin lähtö lähdöltä näin tehtiin. Huipputehoa ei tässäkään kisassa vielä käytetty juuri mitään, eli maalissa tehoa oli vain n. 280hp. Periaatteena on pidetty että yritetään pitää riskit minimissä ja hakea säädöt kohdalleen ensin, ja sitten lähteä vasta tehoa lisäämään. Hyvin näyttäisi toimivan. Lisäksi tiimi auttoi hoksaamaan yhden tyhmän virheen lähtötekniikassani, joten ajamisenikin parani huikeasti :). Jätetään se salaisuudeksi. Kaikkea typerehtämistä tartte julkisesti kertoa ;).

SPSB:n taso oli kuitenkin tässä kisassa huikea. Kallion Sami jätettiin lajittelun viidenneksi ajalla 8.3 sekuntia joten kärjen lähelle uudella ennätykselläni en vielä päässyt :). No, kovasta tasosta seurasi kova kaaviovastus Lehtomäen Juha sunnuntaille. Se oli oikeastaan tieto, että ajamalla Juhalle en voi mitään tehdä eli Juhan pitää mokata pahasti tai pyörän hajota että hänelle pärjään. Mutta sekin on luonteenomaista tälle lajille, että niin voi aina käydä. Että ei muuta viivalle. Taas aikaistimme lisää tehon mukaan ottamista, sitä rajaa kun ei vieläkään ollut tullut vastaan. 

Vihreä syttyi ja molemmat otimme kohtuulliset, matalat 0.2 lamput. Ei huikeita reaktioita mutta ei nukuttukaan. Kaasu auki ja kytkin ja hupps.. Pinkki ponkaisi pystyyn - pakko keventää, rysähtämällä alas, kaasu uudelleen auki ja taas pystyyn.. ja rysähtämällä alas.. nyt Juha oli jo kaukana kun avasin vähän rauhallisemmin ja annoin soittaa. Ei karannut pystyyn enää mutta aika oli 10.0 :). Nyt se raja siis löytyi, noin aikaisin sitä tehoa ei voinut ottaa vielä peliin, vähän enempi pitää ottaa vauhtia ensin. Aikakorttia tutkiessa totesin kuitenkin että tästä ei aiheutunut mitään haittaa, koska Juha oli ajanut matalan 8.4 ajan joten en minä häntä olisi voittanut vaikka lähtö olisi miten putkeen mennytkin - kahta kymmennystä en sentään olisi voinut parantaa ennätystäni yhtäkkiä. Joten olin tosi tyytyväinen että jotakin opittiin siitä lähdöstä :). Ja tulihan näyttävät (jos ei sitten niin tyylikkäät) keulat. Pikku fibaus ilmeni alastulossa: pyörän geometriassa on turvallisuussyistä varmistettu moneen kertaan ettei pyörä missään olosuhteissa voi ottaa maahan asti kiinni vaikka miten rytisisi kaikki iskarit pohjaan. Mutta tuo putkihan meni Porin jälkeen uusiksi, ja se oli matalammalla... joten siihen tuli vähän viistettä kun se otti laskeutumisessa maahan.. saa nähdä mitä Jarmo tykkää kun palautamme lainaputken :D. No onneksi aika pieni jälki siihen lopulta tuli. 

Uusi pakoputkikin tuli jo ja se on tarkoitus pistää kiinni finaaliin. Ainakin asiaa tutkitaan. Pyörä ja tiimi on nyt kehittynyt hurjasti ja nyt aletaan olla siinä pisteessä että tiedetään suunnan olevan oikea: koko ajan kovempaa! Kokonaisuudessaan Virtasalmelta jäi käteen vain hirmuisesti hyvää mieltä ja uusi ennätys, joten tästä on hyvä jatkaa! Niin ja kotiin tuotiin EHJÄ PYÖRÄ!!! Notta finaalissa nähdään. Tiimi suunnittelee myös mahdollista uutistiedotusta finaaliin jossa voi vielä tapahtua vaikka mitä jännittävää, joten silläkin rintamalla kannattaa olla kuulolla... 

Ihan alkuun päivitys: emme olleet näköjään mahtuneet hollannin topspeedtv:n ohjelmaan, joten se siitä kansainvälisestä kuuluisuudesta :) jollakin videohyllyllä hollannissa ollaan kuitenkin :D. Kaveri oli tehnyt kaksi settiä Alastaron EM:stä, niitä voi halutessaan fiilistellä osoitteessa www.topspeedtv.nl. Vasemman yläkulman kuviosta kun klikkaa niin on lista ohjelmia. Pääasiassa ohjelmat keskittyvät yhden hollantilaisen Pro Modified- tiimin seuraamiseen mutta välähtäähän siellä ohimennen meidän Vesterlundin Jouni, ja fiiliskuvia on välillä paljonkin, pääasiassa autoista. 

Sitten meidän kuulumisiin: EM-kisojen jälkeen on ollut melkoinen härdeli. Päätimme kisojen jälkeisellä viikolla lähteä treenaamaan Poriin, kun Bear City Cruisers antoi mahdollisuuden ajaa testilähtöjä autojen WCSC-osakisan yhteydessä. Auri keräsi huikean määrän hyödyllisiä testilähtöjä ja suoritukset tasaantuivatkin koko ajan. Tässäkin lajissa harjoituksen määrä on avain menestykseen. Sami ei tällä kertaa ottanut 14-R:ää harjoituksiin. Minä huristelin tapahtuman kohtuullisia aikoja erityisesti sen huomioiden, että liimaa oli vain puoliväliin rataa eli pito ei ollut mitään Alastaro-tasoa. Viimeiselläni kiskaisin päivän kovimman noteerauksen (kisahan on siis katuautokisa, joten tämä nyt ei siihen nähden ollut ihmekään) 8.88 sekuntia. Loppunopeuden ollessa 263km/h ja jarrumatkan melkoisen lyhyt, ei siinä olisi ollut varaa yhtään myöhästyä jarrun alusta mutta minäpä jäin miettimään hetkeksi ettei kone sammuisi (se on mystisesti nyt EM:stä alkaen sammunut joka kerta maalissa). Niinhän siinä sitten kävi että jarrumatka uhkasi loppua kesken, ja painoin jarrua vähän voimakkaammin - ja löysin itseni selältäni. "Ei näin VOI tapahtua" oli ensimmäinen ajatus... seuraavaksi pelästyin ettei pyörä mene JP:n päälle ja tajusin ettei se ole mahdollista kun JP oli takanani.. ja seuraavaksi otti jo aivan sairaasti päähän. Pysähtyihän se minun vauhtini aika pian, pyörän ei niinkään. Minulle ei siis tullut edes mustelmia, sen verran vähän oli enää vauhtia eturenkaan lähtiessä alta (etujarru meni lukkoon ja lähti sivuun radan pikipaikkauksesta). Pyörä sen sijaan joutui remonttiin. Loppupelissä kotona huomattiin senkin selvinneen olosuhteisiin nähden vähällä. Katteiden ja pakoputken paikkaamisessa meni suurin osa seuraavasta viikosta (perjantaiaamunahan piti lähteä Kalajoelle). Katteista ei tullut kauniit mutta yllättävän hyvät niistäkin. Pakoputkeen saatiin megafoni lainaan Saastamoisen Jarmolta (ISO KIITOS!!!!) ja Valtonen Motorsport onnistui kuin ihmeen kaupalla pelastamaan muista osista sen mitä pelastettavissa oli ja enemmänkin!!! Taikaa - ja taitoa, SUURKIITOS Porvooseenkin.

No Kalajoelle päästiin ja pyörä vaikutti olevan ihan kunnossa. Kisalauantain myötä ilmeni että asia ei kuitenkaan ollut ihan niin. Pyörä ei kulkenut. Moni tiesi epäillä että kaadosta on jäänyt jotakin pelkoja mutta tiedonkeruu kertoi kyllä että kuljettajasta ei ollut kiinni, kaasua käytettiin kuten ennenkin. Hmm.. montaa asiaa kokeiltiin ja ihmeteltiin, mutta EI. Sunnuntaihin mentiin jälleen uudella arvauksella ja kiristettiin kytkintä. Kone kiersi koko ajan kovin korkein kierroksin ja siten kaasut eivät olleet juurikaan päällä (ne katkeavat hetkeä ennen vaihtolamppua kierrosten perusteella), mutta mistä tämä johtui? Nohh.. ei auttanut kytkimen säätökään. 

Auri keskittyi edelleen tulosten tasaamiseen Kalajoella ja hyvin lähti sujumaankin. Reaktiot eivät olleet tällä kertaa ihan yhtä kovia kuin ennen ja täten lajittelutulokseksi jäi 11. Ensimmäisellä kierroksella Kaikkosta vastaan lähtö ei mennyt kuitenkaan ihan putkeen ja niin siinä kävi että ensimmäinen kierros jäi viimeiseksi. SGB:tä ei ajettu ja Sami osallistui SGB-kuskien ohella uudella 14-R:llään Pro Street Biken kisaan. Kärjelle ei vakiolla voinut pärjätä (tai niin aluksi luultiin) mutta kisasta tulikin aika tasainen. Sami oli lajittelun 8. uudella (tämän pyörän) ennätyksellään 9.650s! Koko ajan paranee siis. Pudotuksissa ensimmäiselle kierrokselle tuli kuitenkin kova vastus Tero Kiira (ZX-10R, eli kova Kawa-lähtö) ja peli oli sitten siinä. Suomen historian ensimmäinen suuri PSB-kaavio muuten voitettiin ajalla 9.672s :) Kisassa oli muutenkin varsinaista verenmakua suussa, nähtiin kaikkea tosikisaajien tilanteita: lähdettiin liikkeelle ennen valojen syttymistä, tuli öljyvahinkoja, ja otettiin punavaloja...  

Sitten minun eliminaattoriini: Ensimmäisessä pudotuslähdössä se sitten tapahtui, siis jotakin kummallista. Juuri ennen maalia kierrokset hyppäsivät yhtäkkisesti rajoittajalle (käymättä välillä vaihtovalolla), yritin vielä vaihtaa (?! täh?) ja sitten heti kytkin alas ja maaliin. Pyörähän sammui joka lähdössä maaliin tullessa joten sitä en edes ihmetellyt. Jarrun lopussa toimitsija kovasti katseli minua ja lähti tulemaan minua kohti, joten reaktionomaisesti tarkistin saappaani (eli ovatko öljyssä) - huh, eivät ole öljyssä - ja eihän tämä nyt silleen ole rikki... no pysähtyessäni huomasin sitten minäkin että pyörä savutti aika paljon, savu kun ajaessa jää taakse niin enhän minä sitä tiennyt että olin taas savustanut koko radan :D. Katselimme pikaisesti että vettä sieltä vaan valuu. Ja rata on kuiva, jess... *huh*. No sitten varikolle hinauksessa tutkimaan miten kävi. Ja kuinka ollakaan, lohkossa oli reiät eteen ja taakse: taas veivi pihalla. Ei se Carrillokaan mitä vaan kestä :). Tässä kohtaa olisi voinut ottaa päähän. Mutta kun varikkovaunusta petti renkaan laakerit kasitiellä ennen Kokkolaa, niin sen jälkeen voi oikeasti sanoa ottaneen pannuun. Siinä projektissa meni sitten kolmisen tuntia tien päällä, tietenkin se oli tien puoleinen rengas joten hivenen hirvitti toimia liikenteenohjaajana kun mies (ja apurit) kuhkii keskellä vilkasta 8- tietä. Huh..

SUURKIITOKSET erityisesti Käkölle ja heidän DS- tiimille, joka pysähtyi ensimmäisenä paikalle ja lainasi työkaluja kun meidän jokaikinen räikkä oli poikki (ehti se laakerien kiinnitysmutteri lämmetä yms. - ei oikeen auennut) . Toiseksi JÄTTIJÄTTIISOISO kiitos Rajaniemen Mikolle ja Saroman Mikalle jotka lähtivät sankarillisesti ostamaan meille laakereita, löysivät ne, ja saapuivat laakereiden ja sopivien työkalujen kanssa (mm. rälläkkä) aina haveripaikallemme asti - se matka ei ollut enää ihan lyhyt. Taisi poikien iltasuunnitelmat venyä, anteeksi, ja

KIITOS.

Pääsimme siis Kalajoeltakin kotiin. Kaiken tämän jälkeen pyörä oli viikon purkamati (olin lomareissussa tuon viikon) ja nyt on sitten analysoitu, purettu ja osin koottukin. Vika on löytynyt, eikä se liittynyt kaatumiseen mitenkään vaan pyörässä oli ollut jo EM:istä lähtien vikaa - Kalajoella oireet vaan alkoivat olla isoja ja sitten kajahti. Kyse oli suunnitteluvirheestä mutta kaikkia yksityiskohtia ei olla vielä analysoitu niin ei siitä sen enempää. Virtasalmelle pitäisi kuitenkin saada sinnekin isolohko kasattua, ei ihan yhtä timmi kuin tämä alkuperäinen mutta melkein. Ja nyt kun suunnitteluvirhe on löydetty (miksi ne muuten aina löytyy kalleimmalla tavalla?) niin tavoite on taas ajaa uusia ennätyksiä! Niin ja uusi ja entistä ehompi putkisto on tilauksessa. Toivottavasti ehdimme saada sen Virtasalmelle... taas tulee lisää poweria :).  

Takana on mielenkiintoinen kisaviikonloppu Alastaron moottoriradalla. Auri ajoi jälleen hyvin, lajittelun kakkossija ja 16-kaaviossakin edettiin semifinaaliin asti. Siellä viimevuotinen mestari Sami Ylhäinen kuitenkin vei kokemuksellaan finaalipaikan. Tiimissämme esiintyi viikonloppuna myös kolmas kuljettaja, kun Sami kyllästyi katselemaan sivusta ja otti uuden uutukaistaan kiiltävän ZZR1400:nsa radalle. Noita pyöriä muuten ei ole montaa Suomessa, ja sen kyllä huomasi varikollakin, kun "14-R" keräsi kiitettävästi yleisöä! Ensimmäiset vedot olivat aika vaikeita kun tehopesä pyrki pystyyn vaikka kuinka otti varovasti, ja pyörää päätettiin vähän madaltaa. Sen jälkeen ajaksi saatiinkin jopa 9.7! Ei huono suoritus noin "kylmiltään". Paikalle pölähti sunnuntaina myös innokas hollantilaistoimittaja, joka halusi ehdottomasti päästä poseeraamaan tämän uuden pyörän kyydissä, koska aikoi tehdä seuraavan juttunsa kyseisen pyörän koeajosta alpeilta (Itävallasta), ja päättipä tehdä sitten Alastarolla tekemäänsä ohjelmaan jo tulevan jutun insertin. Kyllä oli miehen hymy leveä, kun hän tuli selittämään että kai me tiedetään, että se pyörä pesee niin SuperBlackBirdin kuin Hayabusankin :). "Ja se on niin kevytkin, helppo käsitellä".. heh. No nähtyään minut Pinkin kanssa radalla setä halusi senkin ohjelmaan, joten nyt saavat sitten hollantilaiset Kawasakia tuutin täydeltä. Ellei sensuuri iske ennen kuin lähetys on kasassa :). Haastattelu tehtiin sentään englanniksi, siitä muusta sepustuksesta ei ymmärtänyt mitään, flaamin kieli kuulostaa suomalaisen korvaan aika erikoiselta.

Hyvän (ja kauniin) viikonlopun kruunasi Pink Panther joka toimi täydellisesti. Parin ekan vedon jälkeen todettiin ison moottorin laulavan nätisti ja alettiin työntää kaasua pesään. Toimi edelleen ja ajat paranivat, joten sitten vaan aikaisemmin sitä kaasua. Ja nopeammin...

Lopputuloksena lajittelun 6. sija ajalla 8.783s. Ei häävi sijoitus mutta nyt päästiin oikealle sekuntiluvulle ja parannettiin koko ajan selvästi. Uusi loppunopeusennätyskin tuli 264,9 km/h! Alkoi hitaasti mutta varmasti tuntua että nyt ollaan päästy vihdoin siihen pisteeseen mitä on etsitty, tänä vuonna rauhallisemmin mutta varmemmin kuin viime vuonna. Ja että ei muuta koko ajan lisää lähtöjä vaan niin mennään kovempaa. No lähtöjä nyt ei tullut montaa enempää kuin normaali viikonloppukisassa, koska perjantaiaamun jälkeen seuraava ajokertamme olikin sitten sunnuntain pudotus. Ensimmäisellä kierroksella kohtasin lajittelun kakkosen Sami Kallion, joka parantaa otteitaan koko ajan Ollikaisen Juhan viime vuotisella mestaruuspyörällä. Hänen lajitteluaikansa oli 8.189 joten ihan puhtaasti ajamalla ei juuri mahdollisuuksia ollut. Ajattelin kuitenkin että jos oikein hyvin käy niin reaktioissa voin ottaa kiinni, ja kaikkihan me virheitä tehdään... Lähtö olikin tähän astisista SPSB-lähdöistäni tiukin. Sami nukkui viivalla ja antoi melkein 2 kymmennystä eteen lampulla. Aikakin jäi 8.3 puolelle joten uusi ennätykseni 8.750 tuossa lähdössä sai minut jo about 2 kymmennyksen päähän maalissa. Se muuten ei ole paljon, vaikkakin liikaa :). Hävisin mutta olin tyytyväinen koska olin maalissa varma uudesta ennätyksestä, sen verran hyvä fiilis oli (no, en kyllä huomaa 2 sadasosan eroa, mutta... luulin olevan ajan tuotakin parempi). No varikolla minulle tultiin sanomaan että Sami on hylätty ja minä jatkossa. Näin sitten eteninkin vastoin kaikkia odotuksia semifinaaliin Samin lähtövaloissa tekemän virheen ansiosta. Tilanne oli sinänsä kiusallinen, että Sami hylättiin siksi että toimitsijat olivat nähneet hänen menneen deep stageen, ja tulleen sitten takaisin (eli pre stage syttyi uudelleen). Muuten selvä homma mutta kun sunnuntaina lähtövaloissa oli ollut ongelmia aiemminkin, niin aika tyly tuomio. Itse en nähnyt koko hommaa, kun siinä vaiheessa tuli tuijotettua niitä omia, eikä naapurin valoja :). Niin tai näin, niin Mikiksen kanssa mentiin sitten semiin. Siinähän se noutaja sitten tulikin. Mikis antoi hyvin tasoitusta ajamalla vain 8.59 ajan mutta tällä kertaa minä nukahdin lampulle aivan totaalisesti. Ja herättyäni kun hämmästelin miksi istun vieläkin viivalla, hätäilin kytkimellä ja kun päästin liian hätäiseen, Pinkki vielä kaupan päälle stumppasi lähdössä. Sitten kun pyörä alkoi oikeasti sysäämään, Mikis oli jo niin kaukana että eihän siinä sitten tarvinnut paljon kilvanajosta puhua. Voisi jopa sanoa että kokemus voitti :). 

Joka tapauksessa nyt on tosi hyvä fiilis koko tiimillä Kalajoelle. Auri on saanut lisää itseluottamusta, ja vaikkei aina olekaan tyytyväinen aikoihinsa niin tulokset ovat olleet hyviä ja lämmittävät toki mieltä. Minulla taasen on selvästi nyt saatu pyörä toimimaan ja nyt voidaan aloittaa se todellinen kilvanajo SPSB-luokassa - vuotta suunniteltua myöhemmin mutta parempi silloin kuin ei milloinkaan. Matka kärkeen on vielä pitkä mutta se siintää sen kuuluisan tunnelin päässä kuitenkin :). 

Viimeiset kolme viikkoa ovat olleet touhun täyteisiä ja vain pikainen juhannuslepo ehditään tehdä kun taas täydellä tohinalla pistetään pyörää pakettiin EM-kisaa varten. Tässä välissä kuitenkin taasen kuulumisia.

Alastarossa 10.-11.6. ajettu SM-kisa meni tiimiltämme todella hyvin. Auri ajoi toisessa kilpailussaan Street Biken finaaliin ja sijoittui lopulta kilpailun kakkoseksi. Hieno saavutus ja ensimmäinen pokaali Aurille!!! Ajoon alkaa tulla tasaisuutta ja ainoastaan sunnuntain ahdistavan kuuma keli teki vauhdin arvioimisen vaikeaksi, kun pyörä ei enää jaksanut kulkea kuten lauantaina, ja tämä vaikeutti indeksin asettamista. Erittäin hyvä tulos lopulta kuitenkin tuli!

Catankin kisassa saavutettiin se mitä lähdettiin hakemaan eli luottamus siihen että pyörä toimii kaikin puolin moitteitta. Avauskisan vähistä lähdöistä ja viime vuoden kommelluksista oppineina emme vielä uskaltaneet laittaa ykkösmoottoria alle vaan testasimme kokonaisuutta varamoottorilla. Niillä tehoilla ei pojille hanttiin pistetty, mutta pyörä kulki siihen nähden mukavasti, oli helppo ajaa ja pysyi nipussa. Kaikki kiertokanget pysyivät sisällä :) Ensimmäisellä kierroksella vastaan tuli Mikis ja eihän sille sitten vakiokoneella mitään mahtanut, tasaisen kovaa menee mies ja voittonsa ansaitsi. Sinänsä SPSB oli varsin mielenkiintoinen kokonaisuutena, sillä kärki on todella tasainen, mataliin kaseihin pääsee useampi kaveri ja mitaleiden jakautumista on tässä vaiheessa aivan mahdotonta arvailla. Lehtomäen Juhakin täräytti finaalissa niin kovan ajan tauluun että se siitä!

BikeWeekend tuli sitten heti perään eikä isoa konetta yksinkertaisesti ehditty saada alle sitä ennen. Joten vakiokoneella Ruotsiin, jossa edes kaasuja ei saanut käyttää, ja eihän sinne tarvinnut voittamaan mennä. Mutta hyviä treenilähtöjä saatiin. Tänä vuonna oli sama ongelma kuin viime vuonna eli SPSB:ssä kisattiin kahdella paikkakunnalla ja paikallisille se toinen kisa oli ilmeisesti tärkeämpi koska BikeWeekendissä oli vain yksi taasen minun lisäkseni. Mutta ei huono tällä kertaa! Patrick Borgh on nyt tosissaan siirtynyt PSB:stä SPSB:hen ja veti todella kovaa. 1/8 mailin ajat olivat varsin matalia viitosia (5.3xx), pyörä kuulosti hyvältä ja ajaminen näytti helpolta. Sunnuntaina kun juteltiin niin oli poika nakutellut Gardemoenissa tasaisesti seiskan puolelle joka lähdössä, 7.8-7.9 alueelle. Toivoi ehtivänsä tänä kesänä Suomeen, toivottavasti tulee. Hurrja tekijä kyllä.

Timi ajaa edelleen supermotoa A-luokassa ja kausi on jatkunut varsin lupaavasti. Viime viikonloppuna sijoitus ei ollut lopulta päätä huimaava kun Timi joutui keskelle kolarisumaa mutta taisteli kuitenkin senkin jälkeen maaliin. Vauhti on noussut kauden myötä ja menestys uhkaa!

Kuvien suhteen on positiivinen ongelma: niitä napsittiin Alastarolla ja BikeWeekendissä niin paljon että niiden setvimisessä menee kauan. Julkaisen niitä heti kun vaan kerkiän saada ne järjestykseen ja "ulos".

Avauskisa viikko takaperin Virtasalmella meni pääsääntöisesti sadetta pidellessä. Meillä muutama Pink Pantherin säätökysymys jouduttiin jättämään radalla tehtäväksi eikä siitä sitten ehditty saada mitään valmista kun lajittelulähtöjä oli vain kaksi ja sitten kaavioon. Ai niin ja niistä lajittelulähdöistäkin toisen kuljettaja käpelsi niin ettei saadulla tiedolla ollut mitään merkitystä. Se on kumma miten ruosteeseen voi talven aikana mennä :). Kawasaki toimi muuten hienosti, muutama asetus vaan piti vielä hakea.

Auri pärjäsi ensikertalaiseksi hyvin ja teki hyviä tuloksia. Street Bike lajittelun neljäs (kertaus lukijoille: Street Bikessä lajittelun sijoitukset tulevat reaktion perusteella) ja paras aika 13.04 , toinen lajitteluaika korkeampi 13. Siinä sitten tuumattiin tiimin kesken että dial-in kannattaa asettaa 13 sekuntiin, siihen on helppo päästä mutta jos menee ali niin voi olla tyytyväinen omaan ennätykseen. No niinhän siinä sitten kävi että Auri täräytti tauluun ajan 12.89 ensimmäisellä eliminaattorikierroksella ja putosi jatkosta. Mutta aika oli niin kova että hymyhän siitä vaan tuli :) Toivottavasti ensi kisassa päästään ajamaan useampia kierroksia niin saa vähän parempaa tuntumaa kulkupuoleen.

Takaisin Cataan: Pudotuslähdössä Kaitsua vastaan kävi vähän sama homma kuin ekassa lajittelussa eli sen lisäksi että säädöt eivät vielä olleet löytyneet, niin kuljettaja oli edelleen jossakin lomaterässä eikä tehnyt oikeita asioita oikeaan aikaan - lopputuloksena häviö lähdössä jossa säätöjen ja kuljettajan onnistuessa olisi olleet kaikki mahdollisuudet. Kaitsu jäi reaktioissa taakse eikä hänen 8.8 aikansa olisi ollut ollenkaan paha lyötävä.. mutta jossittelu on aina jossittelua. Loppupelissä kilparyhmämme oli kyseenalaisella tavalla mielenkiintoinen sunnuntaina koska kaikilla oli vähän ongelmia talven muutosten jäljiltä eikä kukaan yltänyt lajittelussa omalle tasolleen. Näin ollen kaikilla oli mahdollisuudet pärjätä sunnuntaina. On se silti kumma, että kerrankin kun Ollikaisen Jussin laite ei ole valmis avauskisassa, niin ei ole kenenkään muunkaan, ja taas Jussi voitti :). Eihän sille miehelle voi kukaan mitään. Onneksi olkoon Jussi ansaitusta voitosta tiukassa taistelussa, Mikis pääsi kyllä tosi lähelle ja maaliviivalla finaali ratkaistiin kahden sadasosan turvin.

No nyt sitten katselemme tässä testausmahdollisuutta, ja jos onnistuu niin päästäisiin hakemaan ne säädöt kohdalleen ENNEN Alastaron kisaa. Ei oikein olisi varaa toista kisaa enää käyttää pyörän perussäätöjen hakemiseen. Mutta katsotaan..

Vesisateesta huolimatta, oli se taas mukavaa nähdä kaikki kavereita (olipahan kerrankin aikaa jutella :)), kyllä se Drag Race on vaan silti parasta paikan päällä, vesisateesta huolimatta - tai sitten aika kultaa muistot näin viikossa aika hyvin :).

Viime viikonloppu meni ihan kokonaan Vantaan Vauhtikeskuksessa Motocrossin SM-avauksessa. Hieno kisa oli kyllä mutta johan siinä taas yksi viikonloppu hurahti niin ettei huomannutkaan muutoin kuin hiekan määrästä hampaiden välissä.

Supermotokausi uhkaa jäävän vajaaksi. Julle joutui jättämään avauskisan loukkaantumisen vuoksi ja Kouvolan Pink Pantherin kasaamisen vuoksi. Timi jäi myöskin loukkaantumisen vuoksi sivuun Kouvolan kisasta. Vantaan kisassa Timi oli Rookie-luokan 13.  

Pink Panther on kuitenkin lähes valmis, juuri ennen kaudenavausta ensi viikonloppuna Virtasalmella. Joitakin pieniä säätöjä vielä on tehtävänä tallissa. Saimme ne Schnitziltä tilatut osatkin vihdoin (3 kuukauden odotuksen jälkeen) ja Dynatekin Shift Minder oli tietenkin väärää mallia. Schnitz kehtasi silti väittää myyneensä oikean osan, vaikka Dynatekin omat ihmiset (jotka ovat olleet tosi avuliaita) suoraan kertovat myös Schnitzille että osa on väärä. Huh huh. Schnitz ei aio korvata. No, tilasimme pelko takapuolessa saman osan MPS:ltä. Tuli viidessä päivässä (vrt. Schnitzin 3kk), josta siitäkin yksi kului UPS:n mokaan matkalla. Ja osa oli oikea (kuten Dynatek neuvoi). Toimii. Tästä huolimatta Schnitz ei vastaa meileihin. Alkaa pikku hiljaa sapettaa. Kallis verkonpaino, paitsi että se on siihenkin liian kevyt.

No, Schnitz Racingista huolimatta Catapult Racing etenee avauskisaan. Nyt kun osat ovat saapuneet, olemme lähellä valmista ja pyörä vaikuttaa hyvältä. Löysimme loppukesän, syksyn ja talven aikana Pinkistä niin monta ongelmaa ja virhettä, että ne vaativat myös monta korjausta. Uskomme homman nyt toimivan. Mutta koska aina on olemassa riski että jotakin vielä löytyy, päätimme tulla avauskisaan varamoottorilla. Jos se pysyy kasassa ja kaikki menee hyvin, niin sitten pannaan vasta iso kone kiinni. Muuten sapettaa koko kesä jos räjäytetään se heti radalle avauksessa :). Sitten Alastarolle tullaan ykkösmoottorilla jos kaikki näyttää lupaavalta! Vaan nyt valmistelemaan. Nähdään Virtasalmella ensi viikonloppuna!

09.04.2006 American Car Show tulee, mutta pitävätkö huhut paikkaansa..
Jääratakausi on nyt takana ja edessä vauhdikas kesä. Sivuvaunupuolella tekniset murheet estivät yhteistyötiimimme ColWik- ykköspyörän (S.Collin/J. Wikström) mitalijahdin mutta kun murheita ei ollut, pojat kulkivat kovaa. Myös kakkostiimi eli Julle ja M. Collin tykittivät hitaammalla kalustolla jopa yllättävän kovia tuloksia ja välillä kuulemma veljekset ajoivat ihan tosissaan keskenäänkin kilpaa. Kuvia kevään lopuista kisoista yritän saada sivuille pikapikaa. Niitä ei nyt ole itsellä, enkä ole juuri ehtinyt pyydellä.

American Car Show tulee jälleen messukeskukseen pääsiäisenä. Paikalla on myös Catapult Racing (Cata päivystää kiihdytysmopojen osastolla lauantaina), Pink Panther ja... Huhut käyvät kuumana kun tarina kertoo että Catapult Racing tuo näytteille myös toisen moottoripyörän. Huhutaan että Street Bikeen olisi tulossa uusi pyörämerkki ja että Catapult Racingilla radalle tulee toinen kuljettaja tällä uudella kalustolla. Saa nähdä... American Car Showssa Catapult Racingin molemmat pyörät ovat siis näytteillä. 

Pink Pantherin valmiusasteesta on kyselty kovasti. Kawasaki istuu tallissa odottamassa, ja saapuu American Car Showhun erittäin valmiissa kunnossa eli viime syksyn finaalin kunnossa :). Viimeiset osat eivät ole vielä saapuneet meille asti josta syystä rakentamaan ei vielä olla päästy. Kiire siis saattaa hieman tulla ennen avauskisaa, mutta usko on kova, avauskisassa ajetaan neljän sakkiin silti :). ACS:ssa ei siis kuitenkaan nähtävillä Kawan osalta mitään merkittävää uutta vielä.

05.03.2006 Jääratakausi käynnissä
Jääratakausi käynnistyi Mäntsälän ja Järvenpään osakilpailuilla viikko takaperin. Tätä ennen jo käytiin treenaamassa Jämsän kansallisessa kisasas viikkoa aiemmin. Mäntsälässä Julle ei oikein soolossa saanut ajotuntumaa ja jäi omassa erässään häntäpäähän, Collinin Magnuksen ajaessa kohtuusijalle 5. Sivuvaunuissa ColWik- tiimin ykköspyörä pääsi palkinnoille kun Julle ja Magnus jäivät harmittavasti jo lähdössä, kun tappokatkaisijan naru irtosi. Ja kun startissa antaa puoli kierrosta etua muille niin... siihen nähden lopputulos oli kuitenkin tosi hyvä koska pojat ehtivät ohittaa useamman parivaljakon ennen maalia.

Järvenpäässä sivuvaunuissa yhteistyötiimimme ColWik / Catapult Racing kärsi suunnattomasta epäonnesta. Stefanin ja Jocken pyörä hajosi heti ensimmäiselle kisakierrokselle (lohko halki) ja Jullen ja Magnuksen ajokki oli aivan puuduksissa sekin, kiihtyvyys oli kokonaan kadoksissa ja kuljettajilla oli aikaa ottaa yleisönsä ja odotella että erä päättyisi :). Viimeisiä eivät silti tälläkään kertaa olleet...

Pinkin lohko tuli kotiin männäviikolla, ja muutkin osat pitäisi tulla lähipäivinä. Eli nyt näyttää hyvältä sen suhteen että heti kun jääratatouhu helpottaa, päästään rakentamaan Pinkkiä. Toistaiseksi se kuitenkin odottaa vuoroaan kunnes kisakausi on mekaanikolla ohi. 6:sta peräkkäisestä kisaviikonlopusta kolmas on nyt menossa ja kolme vielä jäljellä. Sitten päästään ruuvaamaan seuraavaa... ja 23.04. alkaakin jo supermoton SM-kausi, eli tiukka kevät edessä.

Kuviakin kisasta tuli otettua, osa musta-valkoisina, ja osa aika heikkoina valotukseltaan, mutta.. on siellä hyviäkin, käykää katsomassa!

Tämän päivän kisaOrivedellä ei mennyt soolopyörillä hyvin, Magnus otti osumaa jonkun törmäillessä jo aika-ajoissa ja ajopuvun revettyä motivaatio kärsi eikä pysynyt tällä kertaa kärjen tahdissa B500-luokassa. Julle jäi kakkoserään ja jätti finaalin ajamatta. Sen sijaan sivuvaunuissa pojat kaasuttelivat viidenneksi, joka on varsin huomionarvoinen suoritus erityisesti kun ottaa huomioon ettei kalusto suinkaan ole kaikkein kilpailukykyisimmästä päästä! Varsinkin, kun kuulemma olivat tukevasti kolmantena ennen pientä lipsautusta, jonka takia menettivät pari sijaa.. Todella hieno suoritus, onnea pojille!!!Stefan ja Jocke eivät ColWik- tiimin ykkös-sivarilla tähän kisaan aikataulusyistä päässeet.

22.01.2006 Jääratakausi aluillaan
Viimeisimmät kuulumiset tässä pakkasen puremassa tiimissä liittyvät lähinnä jäärataan. Kuten kaikki varmaan tietävät, jäätilanne on koko maassa ollut aika heikko ja täten myös harjoittelumahdollisuudet. Nyt VMK:n pojat ovatkin pistäneet tuulemaan ja tehneet itselleen (lisenssikuskeille) harjoittelupaikan maan päälle ja siellä ovat treenit jo päässeet alkamaan. Jullekin on päässyt kokeilemaan sivuvaunukyytiä ja se on sujunut jopa paremmin kuin luultiinkaan. Vaikka vauhtiahan päästään mittaamaan vasta radalla.. Näin siis yhteistyö ColWik- tiimin kanssa on ihan konkreettisesti lähtenyt pelittämään. Myös soolopyörällä on vähän treenattu, joskin kelit ovat nyt menneet laidasta toiseen ja terrorisoineet harjoitusmahdollisuuksia (turhan lämpimästä turhan kylmään..).

Kiihdytyspuolella ei ole tapahtunut mitään koska mopoon tilatut osat viipyvät edelleen. Pikku hiljaa alkaa jo harmittaa, saisivat tulla että päästäisiin rakentamaan. Vaan eipä siinä tosiaan sen ihmeempää raportoitavaa.